Tein viime syksynä ehkä suurimman projektini tähän mennessä. Olen tehnyt punto in ariaa pienempinä määrinä ja melko suuria etupistokirjonta kuvioita, mutta yhden kaulurin tekeminen punto in arialla on suurin asia mitä olen tehnyt vaikemmalla tekniikalla. Historiallisten pukujen teko ei jotenkin tunnu vertautuvan tähän.

Sisareni kysyi joskus viime keväänä, josko voisin tehdä hänelle mustan pitsikaulurin, koska hän ei löytänyt haluamansa kaltaista. Ainoa ohje jonka sain mallin suunnitteluun oli, että hän halusi koukeroita, jotka eivät olleet tyyliteltyjä kukkakuvioita. Koska kyseessä on sisareni lopputyön osa halusin sen olevan tyylillisesti samankaltainen koruosien kanssa. Esitin Jennalle luonnoksen, jonka hän hyväksyi pienellä korjauksella. Yllätyksekseni tajusin alkaessani kirjoa pitsin kuvion olevan yllättävän jugendtyyylinen. Materiaaliksi valiutui muliinilanka sen halvuuden ja pehmeyden takia. Materiaali aiheutti pieniä vaivoja, koska se ei ollut kovinkaan jämäkää, mikä teki sen, että otettuani sen taustasta irti osa langoista vetäytyi ikävästi.


Aloitin työn teon jäljentämällä mallin paperille ja ommellen viisi kerrosta tukevaa pellavakangasta yhteen. Sen jälkeen kiinnitin kuvion mallin mukaisesti eri paksuisia kerroksia lankoja täyttökohtien reunoihin kirkkaan punaisella langalla harsien (jos joku tietaa suomenkielisen termin joka vastaa englanninkielistä couching -termiä, arvostaisin sen tietoa). Tämän jälkeen työ oli valmis sen pisimpään vaiheseen.


Pisin työvaihe oli kuvioiden täyttö. Halusin käyttää erilaisia tikkejä täyttöön tuodakseni pitsiin vaihtelua ja mielenkiintoa. En kuitenkaan halunnut sen vievän huomiota liiaksi, joten päädyin käyttämään vain geometrisia kuvioita. Muutaman tikeistä kehitin itse käyttäen buttonhole stichin (suomalainen termi hauksissa) muunnoksia, mutta suurimman osan löysin netissä olevista vanhoista käsityöoppaista. Käytin vahvimpia tikkejä keskustassa, koska tiesin siihen tulevan melko painavan hopeaosan ja en halunnut sen vetävän pitsiä kasaan. Kirjoin keskustaan mukaan hopearenkaan tukemaan painoa vielä lisää.. Vahvistin myös pitsin päät, koska tiesin, että niihin kiinnitettaisiin korun lukko. Muut osat korua saivat pitsimäisemmät täytöt.
Viimeisenä peitin ensin luodut lankareunustukset napinläpitikillä.


Yhteensä kirjomiseen meni 183 tuntia ja kehitin aidot kirjojan sormet - yhtä kovittuneet kuin kantapääni. Olin melko tyytyväinen tyhön, mutta jos tekisin sen uudelleen kirjoisin sen tiukempaan. Itselle tuli melkein yllätyksenä se kuinka suurta langankireyttä tulisi näin isoon pitsiin, jotta se pitäisi muotonsa taustasta otettua. Nyt useamman kuukauden jälkeen on sellainen olo, että olisi kivaa tehdä jotain samalla tekniikalla.

Lisää korusta.

Ostin kaksi vuotta sitten Grunwaldista ihanan ohutta, palttinasidoksista villaa ajatuksena tehdä siitä päällysmekko kesäkuumalle. Koska painoni on seilaillut edestakaisin viimeaikoina päätin tehdä siitä molemmista sivuista nyöritettävä, mikä antaa hiukan painonmuutoksia anteeksi.
En myöskään halua tehdä samaa mekkoa uudestaan ja uudestaan erona ainoastaan koristeet ja koska olen joko tehnyt, aloittanut tai ostanut kankaat 5 vyötärösaumattomaan mekkoon, ajattelin tehdä tästä vyötärösaumallisen. Asiaanhan ei vaikuttanut ollenkaan se, että olen jostain syystä ihastunut laskostukseen. Lisäksi koska aion mekon nimenomaan kuumaa säätä varten, siitä on tulossa hihaton. Löysin vyötärösaumallisen sivusta nyöritettän, mutta pitkähihaisen puvun Dirk Boutsin Passion alttaritaulusta joka on maalattu noin 1455
Koska kuulun niihin hulluihin jotka rakastavat kirjontaa ja mieluummin kirjon kuin ompelen suoraa., ajattelin koristella tämän puvun melko runsaalla kirjonnalla. Aion reunustaa helman ja poikkeuksellisesti vyötärösauman sekä sivut. Mallin aion ottaa The Hours of Catharine of Cleves- manuskriptin (1440) reunoista.
Alan olla kurkkua myöten täynnä sitä, että pitää korjata ratkenneita saumoja, kokeilen siis tällä kertaa napinläpisilkkilankaa (kehrättyä silkkiä) ompelussa. Jos tämä tuottaa kestävämmän tuloksen, saatan siirtyä pelkästään villan ompeluun silkkilangalla. Pidän kyseistä materiaalivalintaa mahdollisena, joskin vähintään epätavallisena. Silkkilangat voi karkeasti jakaa kahteen eriryhmään kehrätyt ja kelatut silkkilangat. Kehrätty silkki tehdään arvokkaammasta kelatun silkkilangan teosta jääneistä lyhyemmistä kuiduista. Sitä pidetään edelleenkin huonoarvoisempana näistä ja kirjallisten lähteiden mukaan asia olisi keskiajalla ollut sama. En kuitenkaan usko, että keskiaikaiset ihmiset olisivat heittäneet niin sanotut jämäkuidut pois, mutta varsinaisesti en saa päähäni mitään löytöä jonka suhteen osattaisiin sanoa, että kyseessä on kehrätty sulkki.
Kirjonnassa aion käyttää Au Ver A Soien Soie Ovalea, joka on kelattua silkkiä (ja josta maksan itseni kipeäksi). Tosiasia kuitenkin on, että en ole törmännyt kuin kelatusta silkistä kirjottuihin keskiaikaisiin töihin, minkä takia en kykene oikeuttamaan omalla kohdalla halvemman kehrätyn silkin käyttöä kirjonnassa.
En, kuten varmaan olet jo arvannut perusta pukua minkään yhden kuvan tai löydön perusteelle. Uskon vakaasti, että ihmiset olivat luovia keskiajallakin, ja kunhan perustan puvun ajan kauneuskäsityksiin ja useaan eri ajan (mieluiten samalle vuosisadalle ajoittuviin) kuviin tai löytöihin, olen minulle tarpeeksi vakaalla autenttisuuspohjalla. Tämä lähestymistapa antaa omalle tyylille ja mielikuvitukselle laajemman vapauden, mutta ei kuitenkaan hylkää arvostamaani historiallisuutta täysin.

Olen leikannut kankaat ja laskostanut hameen yläosan. Lisäksi olen luonnostellut kirjontamallit. Seuraavaksi ompelen hameen yläosaan kiinni ja rupean kirjomaan. Lisään luonnoksia ja kaavat kun ehdin saamaan ne sähköiseen muotoon. Samoin ehkä edistymiskuvia jos saan niitä otettua.

(Viimeinen kuva on yksityiskohta Robert Campin Virgin and Child before a Firescreen maalauksesta, joka ajoittuu noin 1425-1430)