Tein viime syksynä ehkä suurimman projektini tähän mennessä. Olen tehnyt punto in ariaa pienempinä määrinä ja melko suuria etupistokirjonta kuvioita, mutta yhden kaulurin tekeminen punto in arialla on suurin asia mitä olen tehnyt vaikemmalla tekniikalla. Historiallisten pukujen teko ei jotenkin tunnu vertautuvan tähän.
Sisareni kysyi joskus viime keväänä, josko voisin tehdä hänelle mustan pitsikaulurin, koska hän ei löytänyt haluamansa kaltaista. Ainoa ohje jonka sain mallin suunnitteluun oli, että hän halusi koukeroita, jotka eivät olleet tyyliteltyjä kukkakuvioita. Koska kyseessä on sisareni lopputyön osa halusin sen olevan tyylillisesti samankaltainen koruosien kanssa. Esitin Jennalle luonnoksen, jonka hän hyväksyi pienellä korjauksella. Yllätyksekseni tajusin alkaessani kirjoa pitsin kuvion olevan yllättävän jugendtyyylinen. Materiaaliksi valiutui muliinilanka sen halvuuden ja pehmeyden takia. Materiaali aiheutti pieniä vaivoja, koska se ei ollut kovinkaan jämäkää, mikä teki sen, että otettuani sen taustasta irti osa langoista vetäytyi ikävästi.
Aloitin työn teon jäljentämällä mallin paperille ja ommellen viisi kerrosta tukevaa pellavakangasta yhteen. Sen jälkeen kiinnitin kuvion mallin mukaisesti eri paksuisia kerroksia lankoja täyttökohtien reunoihin kirkkaan punaisella langalla harsien (jos joku tietaa suomenkielisen termin joka vastaa englanninkielistä couching -termiä, arvostaisin sen tietoa). Tämän jälkeen työ oli valmis sen pisimpään vaiheseen.
Pisin työvaihe oli kuvioiden täyttö. Halusin käyttää erilaisia tikkejä täyttöön tuodakseni pitsiin vaihtelua ja mielenkiintoa. En kuitenkaan halunnut sen vievän huomiota liiaksi, joten päädyin käyttämään vain geometrisia kuvioita. Muutaman tikeistä kehitin itse käyttäen buttonhole stichin (suomalainen termi hauksissa) muunnoksia, mutta suurimman osan löysin netissä olevista vanhoista käsityöoppaista. Käytin vahvimpia tikkejä keskustassa, koska tiesin siihen tulevan melko painavan hopeaosan ja en halunnut sen vetävän pitsiä kasaan. Kirjoin keskustaan mukaan hopearenkaan tukemaan painoa vielä lisää.. Vahvistin myös pitsin päät, koska tiesin, että niihin kiinnitettaisiin korun lukko. Muut osat korua saivat pitsimäisemmät täytöt.Viimeisenä peitin ensin luodut lankareunustukset napinläpitikillä.
Yhteensä kirjomiseen meni 183 tuntia ja kehitin aidot kirjojan sormet - yhtä kovittuneet kuin kantapääni. Olin melko tyytyväinen tyhön, mutta jos tekisin sen uudelleen kirjoisin sen tiukempaan. Itselle tuli melkein yllätyksenä se kuinka suurta langankireyttä tulisi näin isoon pitsiin, jotta se pitäisi muotonsa taustasta otettua. Nyt useamman kuukauden jälkeen on sellainen olo, että olisi kivaa tehdä jotain samalla tekniikalla.
